Digitaalisuuden syvin olemus

Aloitettuani tekemään tehtävää, mieleeni tuli heti ajatus siitä, jos ei olisikaan kaikkia näitä sähköisiä viestinnänvälineitä mihin olen tottunut. Ajatus siitä, että ei olisikaan kännyköitä, tietokoneita, digiboxeja.., sai minut miettimään sitä, kuinka riippuvaiseksi sitä onkaan tullut kaikista näistä nykypäivän "herkuista". Olemme tottuneet siihen, että sähköisesti pystyy nykyään tekemään miltei mitä tahansa. Toki on hyvä asia, että tiedonvälitys, kaupankäynti ja kommunikointi on tullut huomattavasti helpommaksi ja nopeammaksi kuin ennen digiaikaa.

Tässä kaikessa on paljon hyvää, mutta myös niin paljon huonoa. Varsinkin nuorten keskuudessa on ikävää huomata, miten suurta riippuvuutta internetsurffailu ja pelikoneet ovat saaneet aikaan. Jopa armeijasta lähetetään kotiin internet- ja tietokoneriippuvuuksien takia. Elämme toki jo 2000-luvulla ja tälle vuosituhannelle kuuluu kaikki tämä hieno tekniikka, niin silti pitäisi pitää terve järki mukana uudistuksissa. Tehdessäni tätä tekstiä, tuli digiboxilla varustetusta televisiosta mielenkiintoinen ohjelma. Siinä kerrottiin roboteista, jotka voivat tulevaisuudessa korvata ihmiset lasten ja vanhusten hoidossa. Ajatus siitä, että minuakin vanhempana hoitaisi pelkkä tietokone eikä oikea ihminen, tuntuu todella karmaisevalta. Jotenkin on epämiellyttävää ajatella, että kaiken tämän kehityksen ohella kaikki ihmisten välinen kontakti on häviämässä kokonaan pois.Edes pankkilainaa hakiessa ei tarvitse mennä paikan päälle, vaan kaikki hoituu internetistä käsin. Tuntuu, että on keksitty ja toteutettu kaikki mitä tarvitsee keksiä, mutta silti tuhannet ihmiset tienaavat elantonsa miettien uusia vieläkin parempia keksintöjä ja uudistuksia. Ennen koulussakin vietiin opettajalle työt käsinkirjoitettuna suoraan käteen, nykyään ei ole edes pakko olla samalla paikkakunnalla palauttaakseen tehtäviä. Onkin hyvin todennäköistä, että seuraavaan kymmenen vuoden jälkeen, ei enää tarvitse edes näyttäytyä niin koulussa kuin työpaikallakaan. Kaikki hoituu nettikameroiden, messengerin ja muiden sähköisten viestimien välityksellä. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavia vuosikymmeniä ja sitä, onnistummeko lopulta hukuttamaan itsemme tällä loputtomalla tarpeella saada uutta.