Hmm..

Otsikon keksiminen on miltei vielä hankalampaa kuin itse tekstin. Muistan aina silloin tulla tänne kirjottelemaan kun oon saanu tehtyä jonkun koulujutun. Eli se onkin siis kerran kuukaudessa. Toivomus oli kait että kerran viikossa, joten täytyy yrittää parantaa tapojani. Yritystoiminnan tehtävä on tehty ja nyt on hyvä fiilis. Ei tarvii hetkeen miettiä oikeestaan muuta kuin sitä toista blogia ja sitä, että kesäloma alkaa kohta. Mikään ei oo mukavampaa kuin neljä viikkoa lomaa ja toivottavasti aurinkoinen sää. Kaks viikkoa kun vielä jaksais töissä käydä niin sitten se jo olis loma. Mahtavaa. Viikonloppuna vietettiin uuden kodin "avajaisia" ja aikas railakkaat kemut niistä sitten tulikin. 54 neliötä ja melkein 30 ihmistä niin tunnelma on aika tiivis. Pullot palautettiin tänään kauppaan niin saatiin 21 euroa, eli kukaan ei siis juonut yyhtään miiitttään. Joo'oh.Että semmosta.Nyt sitten taas yritetään saada normaalista rutiinista kiinni. Pistää vain väsyttämään tuommoinen rilluttelu. Nyt täytyykin siis siirtyä nukkumaan. Onneksi huomenna on vapaapäivä ja voin hyvin nukkua takaisin viikonlopun velkoja. Palaan taas uudemman kerran. Kiitos ja Näkemiin.

Digitaalisuuden syvin olemus

Aloitettuani tekemään tehtävää, mieleeni tuli heti ajatus siitä, jos ei olisikaan kaikkia näitä sähköisiä viestinnänvälineitä mihin olen tottunut. Ajatus siitä, että ei olisikaan kännyköitä, tietokoneita, digiboxeja.., sai minut miettimään sitä, kuinka riippuvaiseksi sitä onkaan tullut kaikista näistä nykypäivän "herkuista". Olemme tottuneet siihen, että sähköisesti pystyy nykyään tekemään miltei mitä tahansa. Toki on hyvä asia, että tiedonvälitys, kaupankäynti ja kommunikointi on tullut huomattavasti helpommaksi ja nopeammaksi kuin ennen digiaikaa.

Tässä kaikessa on paljon hyvää, mutta myös niin paljon huonoa. Varsinkin nuorten keskuudessa on ikävää huomata, miten suurta riippuvuutta internetsurffailu ja pelikoneet ovat saaneet aikaan. Jopa armeijasta lähetetään kotiin internet- ja tietokoneriippuvuuksien takia. Elämme toki jo 2000-luvulla ja tälle vuosituhannelle kuuluu kaikki tämä hieno tekniikka, niin silti pitäisi pitää terve järki mukana uudistuksissa. Tehdessäni tätä tekstiä, tuli digiboxilla varustetusta televisiosta mielenkiintoinen ohjelma. Siinä kerrottiin roboteista, jotka voivat tulevaisuudessa korvata ihmiset lasten ja vanhusten hoidossa. Ajatus siitä, että minuakin vanhempana hoitaisi pelkkä tietokone eikä oikea ihminen, tuntuu todella karmaisevalta. Jotenkin on epämiellyttävää ajatella, että kaiken tämän kehityksen ohella kaikki ihmisten välinen kontakti on häviämässä kokonaan pois.Edes pankkilainaa hakiessa ei tarvitse mennä paikan päälle, vaan kaikki hoituu internetistä käsin. Tuntuu, että on keksitty ja toteutettu kaikki mitä tarvitsee keksiä, mutta silti tuhannet ihmiset tienaavat elantonsa miettien uusia vieläkin parempia keksintöjä ja uudistuksia. Ennen koulussakin vietiin opettajalle työt käsinkirjoitettuna suoraan käteen, nykyään ei ole edes pakko olla samalla paikkakunnalla palauttaakseen tehtäviä. Onkin hyvin todennäköistä, että seuraavaan kymmenen vuoden jälkeen, ei enää tarvitse edes näyttäytyä niin koulussa kuin työpaikallakaan. Kaikki hoituu nettikameroiden, messengerin ja muiden sähköisten viestimien välityksellä. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavia vuosikymmeniä ja sitä, onnistummeko lopulta hukuttamaan itsemme tällä loputtomalla tarpeella saada uutta.